Parempi versio itsestäni

Se hetki kun tajusin kävellessäni kaupasta kotiin. En ehkä ole omasta mielestäni sisäisesti sellainen, kuin haluan olla, mutta tahdon kehittyä! Ajatus on ihana ja täynnä jännitystä. Ihmeellistä, että voimme vaikuttaa suurestikin siihen millaisia olemme. Tietysti meillä on ne geenit ja lähtökohdat ja kaikki eivät ole syntyneet kultalusikka suussa blaablaa...mutta siksi juuri. Silloinhan kannattaa kääntää katse niihin asioihin, mihin voidaan itse vaikuttaa. Se, että olen ajatellut monesti asioista ensin negatiivisesti, pystynkin itse vaikuttamaan tähän ja tekemään sitä kautta elämästäni mielekkäämpää.

Ikävässä tilanteessa elämänsä katsominen kauempaa. Se aika, kun kuluva hetki tuntuu kaatuvan päälle. Kun ajatus muuttuu synkäksi ja pikkuhiljaa hivuttaudut negatiivisuuteen, stressiin tai jonkin asteiseen ikävään tunteeseen, katso sitä hetkeä koko elämäsi aikajanalla. Minkälaisena tämä hetki näyttäytyy siinä? Et ehkä pysty edes erottamaan sitä niin isosta kokonaisuudesta. Se voi antaa perspektiiviä tilanteelle. Yksi hetki ei käännä koko elämääsi päälaelleen vaan tuo mahdollisesti siitä uusia puolia esille.

Sen jälkeen, kun olen uskaltanut heittäytyä tilanteeseen ja antaa uusille jutuille mahdollisuuden, olen saanut elämästä niin paljon enemmän irti. Ymmärrys siitä, että tämä hetki ei palaa enää ikinä takaisin. Päivä, kuukausi ja vuosi kuluu niin kovaa vauhtia ja olisi kamalaa huomata vuosien päästä, miten on päästänyt elämänsä lipumaan huomaamattomasti ohitseen. En ole samaa mieltä kliseen kanssa, että ihminen yksinkertaisesti olisi täysin itse vastuussa omasta onnestaan. Emme kuitenkaan ole yksin täällä. Ympärillä on paljon tekijöitä, mitkä saattavat vaikuttaa niin hyvällä, kuin huonollakin tavalla elämääsi. Mutta asennoitumiseemme pystymme vaikuttamaan ja siihen halutaanko tehdä asioille mitään. Jos vain päätän jäädä sohvalle makaamaan ja odottamaan skumppalasin ilmestymistä käteemme, olemme hakoteillä. Olen kokenut puolen vuoden aikana paljon asioita, jotka minua ovat ärsyttäneet siihen pisteeseen asti, kunnes olen saanut ne pois alta, mutta väkisin uusiin tilanteisiin hakeutuminen luo kokemuksia. Ilman niitä kokemuksia en olisi tällainen. Uudet tilanteet jännittävät meitä, kuten esimerkiksi uuteen työhön hakeutuminen tai uuteen porukkaan sulloutuminen, mutta lähes aina nämä ovat niitä asioita mistä rakennat elämääsi sisältöä ja muistoja. On tietysti se mahdollisuus, että suuhun jää tilanteesta se paskan maku, mutta senkin saa kulauksella tuoremehua katoamaan.

Mieti mitä olet/ haluat olla. Älä sulloudu siihen samaan ahtaaseen someboxiin, siihen millainen kuva normit täyttävästä ihmisestä somessa on luotu. Ole sinä! Mutta mieti mikä se sinä oikein on. Omakuva saattaa elämän varrella hyvinkin kadota ja joudut pohtimaan mitä oikein olitkaan. Palaa siihen hetkeen tai niihin tilanteisiin, kun ihailit itseäsi. Toivottavasti teet sitä tälläkin hetkellä. Mutta jos et, mieti millainen olit ja koetko olevasi se edelleen. Onko aika vai muut ihmiset muokanneet sinusta tuollaisen, kuin nyt olet? Puhun nyt itsestäni. Siitä hetkestä, kun huomasin, etten ole sellainen minä, kuin olin ennen ja haluaisin nyt olla. Minulla oli ikävä itseäni... Silloin alkoi itseni työstäminen. Ne asiat mitä tein, jotka eivät kuuluneet omaan kuvaani ihmisestä, jonka kanssa haluaisin viettää aikaani. Pikkuhiljaa työstin niitä. Toimin sillä hetkellä vastoin omaa tahtoani, mutta kohti sitä oikeaa minääni. Ja se toimii, se tosiaan on mahdollista! Näiden asioiden työstäminen jatkuu ikuisesti, mutta sehän on vain ihanaa. Ei tarvitse olla samanlainen ikuisesti vaan voit kehittyä ja muuntautua ihmisenä, kunhan se vain tapahtuu itselleen rehellisyyden puitteissa. Ei väkisin, eikä vääntämällä.

eilen tuo 
tänään tämä
se olen minä
en vaadi täydellisyyttä
enkä vaadi liikaa
mutta vaadin kuitenkin, rehellisyyttä
olla minä

Nautitaan tästä matkasta mikä meille on annettu. Noustaan pysäkeillä ulos junasta ja tutustutaan maailmaan. Ollaan armollisia itsellemme. Toivottavasti teistä jokainen on tyytyväisiä itseensä edes jollakin tasolla. Siitä on hyvä lähteä rakentamaan parasta versiota sinusta.

Ensimmäinen porras

Ihanaa, että olet siinä. Tervetuloa matkaani! 

Inhoan sanaa tavallinen, joten sanon vain, että olen nuori nainen. Hieman yli kaksikymmentä elettyä vuotta ja valtava liuta ajatuksia on kertynyt. Ajatusten kirjoittaminen paperille laulujen, runojen tai vapaan ajatuksen muodossa on ollut aina minulle oma maailmani, johon haluan tasaisin väliajoin sukeltaa. Edelleen haluan tulevaisuudessa raapustaa tekstiä muuallekin, kuin omaan kukkavihkooni pöytälaatikkoon. Torjutuksi tulemisen pelko ja muiden mielipiteet ovat rajoittaneet blogin perustamista ja ylipäänsä elämääni valtavasti ja sen tajusin taas eilen, kun keksin idean blogista. Miksi en aiemmin? Tästä kertoo myös se, että ensimmäinen ajatukseni oli tehdä tämä ilman kasvoja, tunnistamattomasti. Mitä kukaan kuitenkaan tekee kasvoillani, jos minä ja toivottavasti joku toinen saa tästä jotain. Ja ehkä tulee se päivä, kun uskallan ottaa sen seuraavan askeleen. Tässä kuitenkin olen. Päivä sen jälkeen, kun sain ajatuksen kirjoittaa ihmisille. 

Jos tämä on se kynnys, 

jonka uskallan astua kompastumatta, 

kokeilen sitä. 

Tästä lähti ajatus siitä miksi me kaipaamme muiden hyväksyntää? Eikö riittäisi, että meillä on se kourallinen ihmisiä, joka hyväksyy meidät juuri omana itsenään? 

Kun jossain vaiheessa oivaltaa elämän rajallisuuden, opin itse ainakin ottamaan ajasta enemmän irti. Kääntöpuolensa kuitenkin kaikella. Somessa toistetaan jatkuvasti asioita, kuinka pitäisi elää hetkessä ja aikaa ei saisi hukata turhuuksiin. Miksi olla parisuhteessa, joka ei toimi? Miksi tehdä työtä, josta ei nauti? Ajan hukkaa olla ihmisten kanssa, jotka eivät jollain tapaa anna elämääsi jotakin... Tämä kaikki saa ainakin oman pääni aivan pyörälle, mitä ja ketä pitäisi kuunnella. Elänkö hetkessä, jos lähden tästä työstä vai onko se vain omaa laiskuuttani ja turhaa vaativuutta työnteon suhteen.. Jos lopetan parisuhteen, oliko itse parisuhde huono vai vika vain omassa ajattelutavassani, jäänkö lopulta yksin.. 

Itse ainakin olen ristiriidassa hetkessä elämisen ja järjellä ajattelun kanssa. Missä vaiheessa sitä kuuluisi kuunnella järjen sijasta tunnetta. Jos kyse ei ole kuitenkaan asiasta, joka voisi vahingoittaa toisia ihmisiä tai oma elämäsi ei sillä silmän räpäyksellä romutu maan tasalle. Kannattaa ne kaikki kortit kääntää, riskillä että sieltä ilmestyy se jokeri. 

Meille on annettu, kuin palapeli. Yksi pala kerrallaan asetat niitä paikalleen, kokonaisen kuvan toivossa. Osa paloista ei sovi kokonaisuuteen, mutta sen saat selville vain kokeilemalla. Tämä palapeli on elämänmittainen. Kuva ei valmistu koskaan, mutta opit nauttimaan sen tekemisestä ja jatkamaan virheidenkin jälkeen. 

Tämä kaikki ajatuksenvirta yhteydessä blogin aloittamiseen. Tässä tapauksessa kuuntelin tunnetta ja omaa intohimoani, mutta rehellisyyden nimissä päästin sen pienen peikon istumaan olkapäälleni ja sylkäisemään naamalleni. 

Pyörre vie mukanaan,
virta saa otteeseen, 
vajoan alas pohjaan,

pyristelen pintaan ja kellun.
myrsky nousee taas 

Jätän odotukset tämän blogin suhteen pois. Toki toivon pystyväni herättämään ajatuksia ja toivon saavani mukaan porukkaa, joka voisi samaistua ajatuksiini. Eniten olen kuitenkin innoissani koko tästä konseptista. Niin paljon aiheita, joista haluan päästä puhumaan ja sitä kautta selkeyttämään ehkä myös omia ajatuksiani. Pääsen aidosti oikeasti jakamaan ajatuksia jonnekin ja jollekin! Olisikohan tämä se ensimmäinen unelmien pala tälle minun palapelilleni?